Pietarsaaren Pohjoisnummen kaupunginosassa oli ensimmäisen kerran asutusta tiettävästi 1730-luvulla. Ensimmäisen kerran Norrmalm, Pohjoisnummi, esiintyi paikannimenä Gutzénin piirtämässä kartassa 1754. Forsenin vuonna 1783 mittaamassa kartassa Skatan alueelle merkittiin kaksi suorakaiteen muotoista korttelia, joista toisessa oli viisi ja toisessa kuusi tonttia. Vuonna 1800 omistivat pieneläjät seitsemän pohjoisinta yhdestätoista numeroidusta korttelista. Tällöin alueen todellinen rakennuskanta oli kasvanut jo merkittävästi laajemmalle, mutta vei vuosikymmeniä, ennen kuin se virallisesti otettiin huomioon.
Pohjoisnummen pohjoisenpuoleiset epäsäännölliset korttelit asutettiin tupakkatehtaan perustamisen jälkeen 1700-luvulla. Skatan länsilaidalla olevat pieni Satamakadun ja Loveretin alue esiintyvät asemakaavassa ensimmäisen kerran 1735. Näiden katujen varrelle keskittyivät pienet merimiestuvat 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa.
Ruutukaavan alue sai 1821, jolloin Pietarsaaren kaupungin asemakaavaa laajennettiin maanmittausinsinööri Carl Gustav Holmin suunnitelman mukaan. Hän kehitti aluetta pitäen lähtökohtana kahta aikaisempaa korttelia ja suunnitteli kolme uutta kortteliriviä. Suunnittelualueeseen kuului kaikkiaan 26 neliömäistä korttelia, joista yksi varattiin toriksi. Kortteleissa oli neljä tonttia kussakin. Holm määräsi rakennusjärjestyksestä poiketen katujen leveyden vain 11-13 kyynäräksi. Tarkoituksena oli muodostaa tonttimaata merimiehille ja työväestölle, silloin myös kadut voisivat olla kapeampia.
Vuoden 1835 kaupunkipalon jälkeen köyhälistön osuus Pohjoisnummella korostui entisestään, sillä palossa tuhoutunut kaupungin eteläosa varattiin palon jälkeisissä suunnitelmissa varakkaiden käyttöön. Pohjoisnummea laajennettiin 1859 maanmittari Gustaf Granlundin suunnitelman mukaan yhdellä korttelilla länteen. Pohjoisnummea laajennettiin toistamiseen 1877, tällöin yhdellä korttelirivillä länteen ja kolmella itään. 1900-luvun alkupuolelle tultaessa Pohjoisnummi oli rakentunut pääpiirteissään nykyiseen asuunsa. Rakennuskanta koostui yksikerroksisista puutaloista.
Pohjoisnummen alueelle vahvistettiin uusi asemakaava 1966, joka toteutuessaan olisi merkinnyt alueen muuttumista kerrostaloalueeksi. Asemakaava ei kuitenkaan alkanut toteutua, sillä asukkaat eivät olleet halukkaita myymään kiinteistöjään. Kaava kumottiin sisäasiainministeriön päätöksellä 1975 ja uusi säilyttävä kaava valmistui 1981. Asemakaavatyön osana laadittiin Skatan rakentamistapaohjeisto.
Asemakaavoja on päivitetty tarpeen mukaan ja paikoitellen. Päätavoitteena on joka tapauksessa arvokkaan ympäristön säilyttäminen.
Vuonna 1993 Skata luokiteltiin valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Sama asia todettiin uudelleen valtioneuvoston hyväksyessä ns. RKY-inventoinnin päivityksen vuoden 2010 alussa.
(lähde pietarsaari.fi)